Vuoden Kokki 2017 -kilpailu huipentui Peurungassa

Sekä Suomessa, Ahvenanmaalla että Ruotsissa työskennellyt Mattias kertoo oppineensa joka paikasta jotain uutta.

Kaikkialla on asioita, jotka toimivat ja jotka eivät toimi. Ahvenanmaalla olin nuori ja opin paljon keittiötyön temposta ja nopeasta työskentelystä. Nyt Ruotsissa olen oppinut todella paljon erilaisista raaka-aineista, esimerkiksi mikä on oikeasti hyvälaatuinen raaka-aine ja mikä ei.

Uskon ylipäänsä, että ihmisten pitäisi syödä lähellä tuotettua ruokaa. Ravintoloiden pitäisi tarjota tätä ja ravintolan omistajien pitäisi keskustella jatkuvasti luottoviljelijöidensä kanssa, miettien mitkä ainekset juuri nyt ovat parhaita, Åhman pohtii.

Kakkossijalta yleisön suosikiksi

Viidettä kertaa Vuoden kokki -kilpailuun osallistunut Teemu Boman saavutti kovatasoisessa kisassa jo toisen hopeasijansa. Kilpailun yleisö kuitenkin valitsi Bomanin finaaliannoksineen suosikikseen.

Finaalissa meillä oli määrätyt raaka-aineet: rypsiporsaan pluma, possun veri ja possun nahka. Pluman kypsensin matalassa lämmössä, hieroin vähän sinapilla ja grillasin nopeasti. Verestä tein palttua, sellaisen verivanukkaan joka oli maustettu ruskistetulla voilla. Lisäksi tein puffatun nahan ja sitten vähän hapatettua kaalia, sipulia ja omenaa tummalla olutkastikkeella. Se oli sellainen hyvin suomalaishenkinen annos.

Helsingissä sijaitsevan Finnjävelin avaamisesta asti ravintolassa työskennelleellä kokilla on selkeä näkemys ruoanlaittoaan ohjaavista arvoista.

Lähituotetut, luonnonmukaiset tuotteet ovat mieluisia. Ylipäänsä suosin mieluiten kotimaisia raaka-aineita. Pidän myös fuusiosta, jossa yhdistellään tekniikoita, raaka-aineita ja kulttuureita. Sellainen johtoajatukseni on, että kaikesta pitää pystyä tekemään hyvää ruokaa – on raaka-aine mikä hyvänsä, Boman lopettaa.

Kuvat: Emilia Kangasluoma